Super high - Super low

Osana Kiipulan ammatillista kuntoutusta on kaksi työharjoittelua, joista nykyinen harjoitteluni on toinen. Kaksi viikkoa kulunut Kuntoutussäätiön harjoittelijana ja kaikki meni viime viikkoon asti paremmin kuin hyvin. Tää viikko on kuitenkin jotain ihan muuta ja haluan kirjoittaa siitä, että miltä tuntuu tippua euforian pilvilinnoista suohon, joka ei päästä otteestaan.


Töissä on ollut mahtavaa ja oon saanut melko vapaasti päättää, että mitä teen, kenen kanssa ja kuinka paljon. Tähän mennessä olen auttanut viestinnän tiimissä ja ollut mukana Kuntoutusäätiön pajojen toiminnassa. Työkaverit olleet tosi ihania.<3 Itse työharkasta teen kuitenkin kunnollisen oman postauksen jossain vaiheessa.

Aloin jo tottumaan siihen, että menen aamulla töihin ja katson, että mitä päivä tuo tullessaan. Olin yllätyksekseni tosi OK sen kanssa, etten oikeastaan tiennyt mitä tulen tekemään, koska normaalisti rutiininomainen työ on mulle tosi tärkeä asia.
Ennen työharjoitteluun menoa en jännittänyt ollenkaan, koska olinhan jo haastattelussa tarjonnut "vain" omaa osaamistani ja sitä, että voisin omilla taidoillani olla jotenkin hyödyksi.

Viime viikolla alkoi pukkaamaan stressi, koska järkkäsin myös toiset baby showerit toiselle ihanalle ystävälleni Krisselle. Olin suunnitellut kaikki huolellisesti ja luvassa oli askartelua töiden jälkeen joka päivä kuluvan viikon aikana. Askartelu on ihanaa ja mukavaa, joten ajattelin ettei siitä tulisi mulle mitään ongelmaa. (sanoi perfektionisti never...)

Myös töissä alkoi tuntumaan, että introvertti puoleni mussa ei ole nyt saanut tilaa eikä päässyt ehkä hengittämään tarpeeksi. Olin haalinut itselleni liikaa liian nopeasti ja aloin tuntemaan liiallista vastuun painetta. Koen kuitenkin aiheuttaneeni tilanteen ihan itse liiallisella innokkuudellani. Pitäisi oppia ottamaan iisisti.

Kaikki meni hyvin baby showereihin saakka ja tunsin olevani liekeissä, täynnä energiaa, naurava, puhelias, rohkea, voittamaton. Tuleva äippä nautti juhlista suunnattomasti, mikä oli mulle tosi tärkeä asia.

Töissäkin olin kokenut paljon onnistumisen tunnetta: sain kehuja ja kaikki tykkäävät musta. Mulla on kuitenkin paha tapa olla itseäni kohtaan tosi vaativa ja jos koen, etten yllä mun omalle käsittämättömälle vaatimustasolle, niin alkavat itsesyytökset ja itseni moittiminen, mikä ei ainakaan nostata fiiliksiä.

Seuraava päivä saapui, joka oli sunnuntai, ja jo silmät avattuani tunsin, kuinka mun rintaa puristi. Ajattelin, että "ok. ehkä stressi purkautuu nyt vasta ja nyt otan rennosti koko sunnuntain." Sama meno jatkui maanantaihin ja mieli alkoi muuttumaan mulla melko synkäksi. Aloin pelkäämään, että olo pahenee entisestään, sätin itseäni huonoksi ja tunnesyöjänä aloin vetämään napaan kaikkea mitä en sallisi itseni normaalisti syötävän. Einesruokia, pizzaa, karkkia ja vaikka mitä muuta. Ahmiminen saa mut inhoamaan itseäni lisää ja olosta tulee hirveä. Tämä itseinho aiheuttaa sen, että masennun lisää ja haluan syödä enemmän ja kas oravanpyörä on valmis. Tätä hommaa jatkui tähän keskiviikkoon asti muutamien paniikkikohtausten kera. Sairauslomalla tietenkin.

Tänään mulla oli onneksi terapia. Ajatus Helsingin keskustaan menosta ruuhka-aikaan kauhistutti mua, mutta olo ja pelko sen pahenemisesta sai mut liikkeelle siitä huolimatta.
Ja onneksi näin. Meillä oli tosi hyvä keskustelu terapeutin kanssa siitä, että mitä yritän syömiselläni lohduttaa ja lohduttaako se oikeasti. Puhuimme myös siitä, että miten oppisin tunnistamaan nää oireet nopeammin, jottei olo menisi näin pahaksi. Siinä mulla on vielä työnsarkaa.

Keskusteltiin myös siitä, että miten suuri muutos mun mielialassa on viime viikkoon verrattuna. Viikko sitten olin niin innoissani ja euforioissa ja lopettamassa terapian, koska olo on niin ok ja nyt voisin vain nukkua ja olo on tosi masentunut. Siitä päästiinkin keskusteluun kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä eli bipolaarihäiriöstä.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä eli bipolaarihäiriötä kutsuttiin ennen maanis-depressiivisyydeksi. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen  ja vahvasti perinnöllinen mielenterveyden häiriö.

Häiriötä luonnehtivat tavanomaisesta poikkeavat mielialojen vaihtelut: masennus ja maniajaksot sekä niin sanotut sekamuotoiset jaksot vaihtelevat. Välillä sairastuneella voi olla täysin oireettomia jaksoja tai jaksoja, jolloin oireet ovat hyvin lieviä.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla on taipumusta kärsiä alkoholi- tai muusta päihdeongelmasta poikkeuksellisen usein. Runsas juominen voi voimistaa sekä mania- että masennusjaksoja." Lähde: www.mielenterveysseura.fi

Keskustelu terapeutin kanssa auttoi tosi paljon ja amuun verrattuna mun olo on nyt jo parempi. Bipolaarista puhutaan terpaeutin ja lekurin kanssa jatkossa vielä lisää ja pohditaan lääkityksen kokeilua.

Huomenna palaan töihin, en ehkä täysin voimissani, mutta sitäkin lujemmalla tahdonvoimalla.


2 kommenttia

  1. Ihan mieletöntä, että terapiasta oli apua niinkin paljon, että jo huomenna pystyt menemään töihin :) Toivottavasti saat pian oikean diagnoosin. Harmi, että stressiä kerääntyi niin hurjasti yhteen viikkoon, mutta oon silti tosi kiitollinen ihanista ja ikimuistoisista juhlista <3 Äitikin laittoi viestiä vielä silloin illalla ja kehui, että miten hienosti sä olit kaiken tehnyt ja laittanut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin mahtavaa järkkää ne baby showerit ja oli ihana huomata sekä kuulla, että miten liikuttunut olit niistä. <3 Terkkuja äipälle. ;) <3

      Mun stressinhallinta vaatii vielä työtä, mutta vakaasti uskon, että nää jutut vielä helpottuu tulevaisuudessa. Yritän ottaa koettelemukset positiivisina juttuina, joista opin tai edes yritän oppia.

      Kiitti ihanasta kommentista <3

      Poista