Diabeteksen kanssa on mennyt ihan ok. Ruokavalion muutos on ollut kyllä iso ja ruokailurytmistä on vähän vaikea pitää kiinni. Tasanen ja terveellinen syöminen on diabeteksessa tärkeetä ja sellaisena, joka on tottunut syömään muutaman ison annoksen päivässä, opettelu 3-4 tunnin ruokailurytmiin on ollut kyllä vaikeaa.
Syön siis kutakuinkin lautasmallin mukaisesti. Lihasta vähärasvaista versiota, leivistä kuitupitoista vaihtoehtoa ja herkkupäivä on kerran viikossa. Kiva yllätys on se,että tällä ruokavalion muutoksella painoa on pudonnut nyt 1,5 kg, vaikka en ole ollut millään täysin ehdottomalla dieetillä. Motto on ollut,että kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella.
Se kyhmy, joka multa löydettiin rinnasta ei ollut mitään vaarallista. Vaikka terveyskeskuksen hoidon tarpeen arviossa sairaanhoitaja totesi,että kyllä siellä selkeästi jotain on ja mut lähetettiin Jorviin mammografiaan. Otettiin röngten-kuvat (joka oli muuten kauheeta. Tissi ihan lytyssä siinä kuvauslaitteessa. :D) ja ultrattiin. Lekuri sanoi,että rinnoista löytyy jotain rakkuloita, jotka tulehdustilassa (eli esim jonkin kolauksen seuraksena) kovettavat rasvakudosta. Sen seurauksena rintaan syntyy kyhmy.
Oli tosi helpottavaa kuulla,että kaikki oli ok. Jostain syystä kaikki terveysjutut pläjähti samaan aikaan ja alkoi olla jo epätoivoinen fiilis, että "mitähän vielä??" :D
 |
| kuva: gfmedicalsystem |
Henkisesti on ollut melkoista ylä- ja alamäkeä nyt muutamien viikkojen aikana. Olin jo aivan asennoitunut,että kevään aikana hakeudun työkokeiluun, minkä työeläkelaitokseni olisi järjestänyt. Olin ollut puhelimitse yhteydessä eläkelaitokseeni ja mulle näytettiin vihreää valoa,että ehdot täyttyvät ja voin laittaa hakemuksen menemään.
Kuukauden päästä tuli kuitenkin kielteinen päätös, koska mulla on työkokemusta 4,5 vuotta eikä vaadittua 5 vuotta. Mulla oli mennyt tähän asti tosi hyvin ja olin jo ollut energisellä ja positiivisella mielin,että pääsen elämässäni eteenpäin, mutta tuo kielteinen päätös pääsi yllättämään ja romahdin totaallisesti.
Mulle tuli paniikki, että mitä nyt tapahtuu ja olo oli jotenkin puilla paljailla. Mun hyvä fiilis katosi kuin tuhka tuuleen, masennuin ja ahdistuin. Asiasta riideltiin myös mun miehen kanssa melko paljon, joka tietenkin johti siihen, että syyllistin ja inhosin itseäni vielä enemmän.
Kaikesta huolimatta otin nopeasti yhteyttä mun yhteyshenkilönä toimivaan sosiaalityöntekijään, jonka kanssa mietittiin seuraavaa vaihtoehtoa. KELA on tässä tapauksessa se taho, joka tulee seuraavaksi kuvioihin mukaan. Sosiaalityöntekijä kertoi Kiipulan ammatillisista kuntoutuskursseista ja tutustuttuani kurssin sisältöön, vaihtoehto kuulosti mulle sopivalta. Kurssi on tarkoitettu aikuisille, joilla on riski syrjäytyä tai tarvitsevat apua työhön paluussa. 1/3 kurssista on Kiipulan tiloissa ja loput ajasta työkoharjoittelussa. Kurssi kestää 6 kk ja ajalta maksetaan kuntoutuspäivärahaa.
Kävin jo esitietohaastattelussa Kiipulan tiloissa. Haastattelu meni hyvin ja sain kuulla, että kurssi olisi minulle sopiva. Hakemus laitetaan eteenpäin KELAan, joka tekee lopullisen valinnan osallistujista. Pitäkää mulle siis peukkuja.. :)
Olen edelleen käynnyt Tikkurilan akuuttipsykiatrian poliklinikalla ja tällä hetkellä olen psykoterapian tarpeen arvioinnissa. Kahden 1,5 tunnin session jälkeen on päädytty siihen, että suurin ongelma mun henkisellä puolella on sosiaaliset kanssakäymiset ja ympäristön paine, joka vaikeuttaa mun keskittymistä ja aiheuttaa ahdistusta. Psykologi on kuitenkin sitä mieltä, että keskittymällä juuri näiden sosiaalisten tilanteiden käsittelyyn ja ahdistuksen kanavoimiseen, mun elämänlaatu paranee huomattavasti.
Mulla alkaa todennäköisesti melko pian kognitiivis-analyyttinen psykoterapia, joka auttaa mua luomaan työvälineet ahdistavien tilanteiden käsittelemiseen ja minäkuvan parantamiseen.
Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (KAT) on alun perin lyhytkestoiseksi kehitetty, joustava ja ajallisesti rajattu, integratiivinen psykoterapiamenetelmä. Sen tavoitteena on potilaan psyykkisten oireiden ja ongelmien helpottuminen lisääntyneen itseymmärryksen ja vaihtoehtojen huomaamisen sekä uusien, joustavampien toiminta-tapojen kehittymisen myötä.
Terapeutti ja potilas tutkivat ja havainnoivat yhdessä potilaan oireilua ja kokemuksia, ja pyrkivät jäsentämään ongelmien taustalla olevia sisäistyneitä asetelmia, toimintatapoja ja selviytymismalleja. Tarkoituksena on yhdessä löytää uudenlainen jäsennys, joka toimii potilaan työvälineenä, hänen pohdintojensa apuna, terapiatuntien ulkopuolella ja vielä terapiajakson jälkeenkin. Yhdessä saavutetut kuvaukset toimivat työskentelyn tukena terapiatuntien aikana, ja ne voivat muuttaa muotoaan yhteisen ymmärryksen lisääntyessä ja syventyessä. Osuva yhteinen kuvaus potilaan tilanteesta luo pohjaa ongelmallisten kokemusten ja toimintatapojen havainnoivalle tarkastelulle ja avaa mahdollisuuden uudenlaisen suhtautumisen ja toiminnan synnylle.
- Kat RY
Ei kommentteja