Mielenterveyteni väliarviointi - Life update

Kahden kuluneen kuukauden aikana olen käynyt mielenterveyteni arvioinneissa akuuttipsykiatrian poliklinikalla. Tässä postauksessa kerron lääkärin, psykiatrisen sairaanhoitajan ja sosiaalityöntekijän tekemästä väliarvioinnista sekä itse arviointiprosessista.

Ensimmäisestä käynnistä kirjoitin jo aikaisemmassa postauksessa ja voit lukea siitä täältä





3.11.2016      ensimmäinen käynti lääkärin, sairaanhoitajan ja sosiaalityöntekijän kanssa
21.11.2016    1. tapaaminen sairaanhoitajan kanssa
30.11.2016    sairaanhoitajan kanssa "puhelintapaaminen"
9.12.2016      sairaanhoitajan kanssa "puhelintapaaminen"
16.12.2016    2. tapaaminen sairaanhoitajan kanssa - SCID
21.12.2016    1. tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa - Mitä nyt?
27.12.2016    tapaaminen lääkärin kanssa - mielenterveyteni välianalyysi ja lääkepohdintaa
3.1.2017         2. tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa - työeläkekuntoutushakemus: työkokeiluun?
Lisäksi           muutama puhelu lääkärin kanssa uusista lääkkeistä


21.11.2016  1. tapaaminen sairaanhoitajan kanssa

Tapasin sairaanhoitajan ensimmäistä kertaa kahden kesken ja aluksi juteltiin fiiliksistä ja olotilasta. Pian kuitenkin mentiin itse kysymysten pariin ja voin valehtelematta sanoa,että koko tunti meni siihen, että sairaanhoitaja luki kysymykset paperista ja minä vastasin kyllä tai ei. Sairaanhoitaja sanoikin, että hänen täytyy lukea kysymykset sanatarkasti paperista, jottei vahingossakaan tule väärinymmärryksiä. Jos en ymmärtänyt kysymystä, niin sain pyytää selvennystä.

Sairaanhoitaja ei kertonut erikseen,että mihin asioihin hän kysyi kysymyksiä, mutta oman fiiliksen perusteella oli monta eri kategoriaa. Muun muassa skitsofreniasta, paniikkihäiriöstä, peloista ja vaikka mitä.

Tapaamisen lopuksi sain käteeni paperinivaskan, jossa oli lisää kysymyksiä. Tämä oli SCID II-persoonallisuuskysely, mikä oli kotona täytettävä. Tämä käytiinläpi sitten seuraavassa tapaamisessa.



16.12.2016  2. tapaaminen sairaanhoitajan kanssa - SCID

Mikä SCID II?
Tämä on lyhenne lauseesta Structured Clinical Interview for DSM-IV Axis II Personality Disorders

SCID II kartoittaa persoonallisuushäiriöitä, kun taas SCID I kartoittaa laajoja mielenterveyden häiriöitä.

Yllä oleva kuva on otettu lomakkeesta, jonka täytin. Kysymyksiä oli useita sivuja ja minulla meni siihen kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia. En osannut vastata kaikkiin kysymyksiin, koska en yksinkertaisesti tiennyt, mitä mieltä olin ja nämä kysymykset käytiin sitten läpi sairaanhoitajan kanssa erikseen.

Tapaamisessa sairaanhoitaja katsoi lomakkeen läpi ja kysyi tarkempia kysymyksiä osaan vastauksiini. Aika paljon tuli tarkentavia kysymyksiä esim. epävarmuudestani ja peloistani sekä sosiaalisista tilanteista. Tapaaminen kesti noin 1,5 tuntia.


21.12.2016  1. tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa - Mitä nyt?

Tämä tapaaminen sovittiin siksi, että pohditaan jatkoani ja eri mahdollisuuksia. Mietin kyllä hetken, että siirtäisinkö tapaamisen niin, että olisin kuullut jo lopullisen analyysini lääkäriltä. Koin kuitenkin, että vaihtoehtojen kuuleminen voisi helpottaa oloani ja lievittää stressiä tulevaisuudesta.

keskustelimme muun muassa ammatinvalintapyskologilla käymisestä, työhönpalaamisen tuesta ja tuetusta lisäkouluttautumisesta. Sosiaalityöntekijä oli todella mukava ja vaihtoehtojen kuuleminen sekä niistä keskusteleminen helpotti oloani todella paljon. Tapaamisen jälkeen olo oli sellainen,että en ole yksin ja saan apua.

27.12.2016   tapaaminen lääkärin kanssa - mielenterveyteni välianalyysi ja lääkepohdintaa

Olin käynyt verikokeissa ja keskusteltiin tuloksissa. Sokerit ovat olleet hieman koholla ja keskusteltiin siitä sekä lääkityksen vaikututksesta yleiseen väsymykseen. Päädyttiin siihen,että jätän Olanzapiinin pois. Tällä testataan, että jatkuuko väsymys ja miltä olo tuntuu vain Escitalopramin kanssa.  Olanzapinilla voi olla myös vaikutusta verensokeriin.
Tällä hetkellä käytössä on siis Escitalopram ahdistukseen, Opamox paniikkikohtauksiin ja melatoniini unta varten.

Sairausloma mulla jatkuu ainakin maaliskuun puoleen väliin asti, mutta tällä ajanjaksolla aloitetaan myös kuntouttava toiminta, mikä on tuettua opiskelua tai työhönpaluuta.

Lääkäri soitti seuraavana päivänä ja kysyi vielä tarkempia kysymyksiä SCID:iin liittyen. Testissä kävi ilmi, että mulla on taipumusta kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireisiin, mutta lääkäri uskoo,että kyseessä on masennuskauden ylä- ja alamäet.

3.1.2017       2. tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa - työeläkekuntoutushakemus: työkokeiluun?

Aikaisemmalla käynnillä selviteltiin puhelimitse, että tukeeko mun työeläkelaitos työeläkeuntoutusta. Ehdot tuettuun kuntoutukseen täyttyivät: oon ollut työelämässä tarpeeksi ja lääkäri on kirjoittanut B-lausunnon. Nyt voin hakea ennakkopäätöstä, joka on päätöksen saannista 9 kk voimassa.

Päätöksen jälkeen saan työeläkekuntoutusta varten henkilökohtaisen kuntoutusasiantuntijan, johon mun tulee olla yhteydessä. Luodaan suunnitelma, että mitä teen ja kuinka paljon. Pohditaan myös, että mitkä olisi mun henkilökohtaiset tavoitteet.

Käytännössä työeläkekuntoutus tarkoittaa, että hakeudun työkokeiluun tai työhönvalmennukseen ja työeläkelaitos tukee mua jatkamaan työelämässä mun sairaudesta huolimatta.

Ongelmia uuden lääkkeen kanssa tuli tämän prosessin aikana. Sain uudeksi kokeiltavakseni Brintellixiä, joka on noin vuosi sitten uusi, markkinoille tullut lääke. Tästä lääkkeestä oli kuulemma paljon positiivista palautetta, mutta jo muutama päivä käyttämisen jälkeen mun kroppaa kutitti ihan järkyttävästi. Luulin, että kyse oli pakkasen mukana tulleesta ihon kuivuudesta, mutta herätessäni keskellä yöllä kamalaan kutinaan, ajattelin,että tää ei voi olla normaalia. Olo oli kuin pitäisi yllä tosi kutittavaa villaista kokopukua. Näin myös järkyttäviä painajaisia lääkkeen käytön aikana ja yhtenä yönä heräsin omaan huutooni.

Keskusteltiin näistä sairaanhoitajan kanssa puhelimitse ja sovittiin,että kokeilen vielä pari päivää, jos kutina hellittäisi. Parin päivän päästä, mun iho oli kuitenkin jo vereslihalla kaikesta raapimisesta, joten lopetettiin kyseinen lääke ja palasin vanhaan.

Mielen hyvinvointiin Brintellix oli todella hyvä lääke. Olo koheni tosi paljon ja olin iloinen sekä positiivinen, mutta valitettavasti sivuoireet oli mulle liikaa.


Lääkärin välianalyysi

Alla oleva teksti on otettu suoraan lääkärini tekemästä välianalyysistä.

Potilas käynyt psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla diagnostisia haastatteluja varten. Yhteenvetona MINI:ssa tullut esiin toistuva masennus, joka ajankohtaisesti oireilee keskivaikea-asteisesti. Potilas tuonut esiin myös haastattelussa, että masennusjaksojen välillä ollut lyhyitä jaksoja, jolloin mieliala ollut varsin hyvänä. Keskusteltu potilaan kanssa vielä niistä jatkoista, potilas tunnistanut voivansa silloin hyvin, ei kuitenkaan mieliala ollut poikkeuksellisen koholla, ei psykoottisia oireita, ei epärealistisia ajatuksia tai suunnitelmia, ei joutunut ongelmiin eikä jaksot aiheuttaneet potilaalle tai muille ihmisille merkittäviä haittoja. Katsottu, etteivät potilaan kohdalla hypomanian kriteerit täyty. Ahdistuneisuushäiriöiden osalta paniikkihäiriön, julkisten paikkojen ja sosiaalisten tilanteiden pelon kriteerit täyttyvät, lisäksi yleistyneen ahdistuneisuushäiriön piirteet.

Vastaanotolla potilas on rauhallinen ja kontaktissa. Keskustelee asiallisesti ja avoimesti. Kokee olevansa edelleen masentunut ja ahdistunut. Pääoireina alakuloisuutta, anhedonia (kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää asioista, jotka sitä yleensä tuottavat), väsymystä, huonoa itsetuntoa, itsekriittisyyttä, ärtyneisyyttä, aloitekyvyttömyyttä. Lisäksi esiintynyt jatkuvaa ahdistuneisuutta ja myös ahdistuskohtauksia.

Diagnoosi:
Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso ei somaattista oireyhtymää
Muu sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö
Paniikkihäiriön, julkisten paikkojen ja sosiaalisten tilanteiden pelon kriteerit täyttyvät, lisäksi GAD:n (Generalized Anxiety Disorder) piirteet.


Oma mielipide ja fiilikset

Olanzapiinin poisjätön jälkeen olo on ollut energisempi ja iloisempi. Oon pystynyt haaveileen muun muassa jostain etelänmatkasta ja suunnittelemaan blogin sisältöä etukäteen.
Luin mun päiväkirjaa, jota kirjoitin erityisesti huonona ajanjaksona ja teksti oli aika hurjaa. Nykytila verrattuna niihin aikoihin olo on huomattavasti parempi.

On aika jännä ajatella, että "vain" masennus ja ahdistus voi saada olotilan niin huonoksi, että ihminen muuttuu melkein toimintakyvyttömäksi. Nyt paremmissa fiiliksissä arvostaa esimerkiksi nauramista ihan eri tavalla! Pitkän huonon kauden jälkeen nauru tuntuu naamassa ihan kummalliselta. :D

Vielä on matkaa jäljellä, että olo on vakaa ja voin luottaa itteeni. Luvassa on muun muassa muutamia lääkärikäyntejä, psykoterapia-arviointi ja ammatinvalintapsykologikäynnit. Mutta nyt nautin siitä, että olo on pirteämpi ja saan hymyn huulilleni. <3



Ei kommentteja