Kuntoutussäätiöllä työharjoittelussa


 Mikä Kuntoutussäätiö?  Miksi hain Kuntoutussäätiölle harjoitteluun?  Mikä on työnkuvani?





Mikä Kuntoutussäätiö?

Kuntoutussäätiö on voittoa tavoittelematon taho, joka tutkii, kehittää ja luo uusia toimintamalleja eri väestöryhmien tarpeisiin. Säätiön tarkoituksena on parantaa ja lisätä kuntoutujien työkykyä ja toimia suunnannäyttäjänä. Kuntoutussäätiö saa avustusta Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta(STEA).

Kuntoutussäätiön yksi tärkeistä osa-alueista on kuntouttavan toiminnan ja kuntoutujien hyvinvoinnin tutkiminen ja arviointi sekä toiminnan kehittäminen. Lisäksi säätiö tarjoaa kuntouttavia palveluja esimerkiksi amatillista kuntoutusta, työkokeiluja, työhönvalmennusta ja paljon muuta. Näihin kaikkiin voi tutustua tarkemmin Kuntoutusäätiön nettisivuilla www.kuntoutussaatio.fi


Miksi Kuntoutussäätiölle?

Noin vuosi sitten törmäsin Kuntoutusäätiön työpaikkailmoitukseen Mol.fi-sivuilla. Tämä paikka oli vuoden määräaikainen ja etsinnässä oli sisällöntuottaja/bloggaaja ja kyseinen avoin työtehtävä oli RAY:n kustantama.

Innostuin työnkuvauksesta ihan käsittämättömästi. Pistin hakemuksen menemään ja kerroin rehellisesti mun tilanteesta ja jaoin myös mun blogin. Yllätyksekseni pääsin toiselle haastattelukierrokselle. Tässä vaiheessa mulle kuitenkin tarjottiin työpaikkaa toisaalta ja syvällisen pohdinnan jälkeen otin vastaan tuon myyntiassistentin homman. Jo sillä hetkellä, kun sanoin "kyllä kiitos" tälle toiselle työpaikalle, mulla oli etiäinen, että tein väärän päätöksen.

No kuten jo varmaan osaattekin päätellä, niin en viihtynyt myyntiassistentin hommassa kovin kauaa, kun mun masennus pahentui, jonka jälkeen päädyin akuuttipsykiatrian poliklinikalle. Mulla alkoi Kiipula ja pian alettiin keskustelemaan työharjoittelupaikoista. Kuntoutusäätiö tuli samantien mun mieleen ja pistinkin hakemusta pikimmiten.

Haastattelussa multa kysyttiin, että miksi hain juuri heille ja kerroin historiani ja sen, kuinka mua jäi häiritsemään, että heidän avoin työpaikkansa meni multa sivu suun. Kerroin osaamisestani ja siitä, että minkälainen työ mua kiinnostaa ja kuinka haluan katsoa, että olisiko "vaikuttava" ja auttava työ mua varten.
Osaan esiintyä, varsinkin paineen alla, ja molemmat haastattelijani ihmettelivät sitä, että haluan itsenäistä ja ns rauhallista työtä. Kerroin heille rehellisesti, että arvostan omaa aikaani tosi paljon ja oleminen ihmisten ympäröimänä kuluttaa mua hurjasti. Siksi oon nyt kuntoutuksessa, jota kautta yritän löytää itselleni sen oikean, sopivan ammatin.

Melko pian haastattelun jälkeen mulle ilmotiettiin, että he ottavat mut mieluusti harjoitteluun. Olo oli mahtava ja tosi innostunut!

Mikä on työnkuvani?

Vaikka haastattelussa sanoin, että haluan tosi itsenäistä ja itsestäni riippuvaista työtä, niin olen oma-alotteisesti ajautunut "apuopen" hommiin Kuntoutusäätiön tarjoamaan Tutkimus- ja Digipajaan (pajasta tulee oma postauksensa jossain vaiheessa). Tää tarkoittaa siis sitä, että olen melko paljon ryhmässä mukana, mutten vedä ryhmää yksin, vaan pajan aiheet tulevat "päävetäjiltä".

Tähän mennessä olen tehnyt muun muassa

  • ollut tukena ryhmätoiminnassa ja toiminut ns tsempparina
  • auttanut suunnittelemaan valokuvaus- ja kuvaeditointitunteja sekä niihin aineistoa
  • ATK-apuopen töitä
  • avustajana viestinnän tiimissä 


Parin viikon sisällä töiden aloittamisesta upposin melko syvälle kuntoutujien maailmaan ja väsähdinkin melko pahasti, koska mulla on tapana imeä itseeni itseäni ympäröivä energia. On kyse sitten ilosesta tai negatiivisesta energiasta. Tuolloin ilmapiirissä oli hieman epävarmuutta, jonka otin tosi raskaasti itseeni, koska samastun täysillä kuntoutujien asemaan.

Puhuin tästä kuitenkin esimieheni ja terapeuttini kanssa, mikä auttoi mua tosi paljon nousemaan takaisin omiin hyviin fiiliksiini ja positiiviseen, nauravaan asenteeseeni. Pieniä muutoksia työnkuvaani tehtiin, jotten olisi ryhmässä liikaa ja nyt olen osana myös viestinnän tiimiä. Olenhan itsekin kuitenkin vielä kuntoutuja.

Koen kuitenkin, että tää henkinen väsähtäminen, oli tosi tärkeä kokemus ja hyvä käydä läpi osana mun kuntoutusta. Mun täytyy oppia löytämään omat rajani sille, että kuinka paljon otan henkilökohtaisesti omaksi ongelmakseni muiden asioita ja mun on muistettava puhua itseäni vaivaavista työasioista esimerkiksi kollegoille. Suun avaaminen ja kokemuksista puhuminen ihmisille, jotka ymmärtävät mun fiiliksen, keventää sydäntä tosi paljon.

Kaiken kaikkiaan töissä on ollut tosi mukavaa ja työkaverit ovat tosi hauskoja. Työilmapiiri on kannustava ja kaikki auttavat toisiaan sen mukaan, mitä pystyvät!

Ei kommentteja