Täydellinen vaimo, täydellinen ystävä, täydellinen tytär?

Viikonloppuna mulle tapahtui pieni romahdus ja jäin miettimään, että miksi?
Miksi uuvuin niin, ettei 13 tunnin yöunet helpottaneet väsymystäni? Miksi aamulla heti silmät avattuani tunsin ahdistusta? Miksi halusin vetäytyä omiin oloihini?



Vielä perjantaina olo oli hyvä ja päivä menikin askarrellessa tulevan kesän morsiamen ja kanssakaason seurassa. Askartelun olikin tarkoitus jatkua vielä lauantaina.

Lauantaiaamuna silmät avattuani tunsin heti, että luvassa ei ole mun päivä. Ahdistus painoi heti rintaan ja hyvä ettei jo aamupalan aikana tullut paniikkikohtausta. Kahvin kylkiäisenä otinkin opamoxin tasoittamaan fiilistä, mikä auttoi hieman. Jouduin kuitenkin peruuttamaan askartelupäivän, josta tuli mulle äärimmäisen huono omatunto. Onneksi morsian ja kaaso olivat kuitenkin ymmärtäväisiä.

Viikonloppu meni vain selviytyessä ja yrittäessä löytää keinoja ahdistuksen helpottamiseen. Tein omia juttujani, luin kirjaa, ja olin kissojen kanssa. Mieheltä pyysin tilaa sanoilla "Älä puhu mulle tänään." Mistä siitäkin koen huonoa omatuntoa, mutta välillä mun on saatava olla yksin ja mies ymmärtää sen, onneksi.
Sunnuntain aikana meinasi tulla jo turhautumisen kiukku, kun olo ei vaan helpottanut. Mies totesi silloin, että voisin yrittää valittaa hänelle ääneen huonoa oloani ja asioita jotka painavat mieltäni. Silloin tajusin, että pidän aika paljon asioita sisälläni, koska en halua olla "ärsyttävä", "valittava" tai "häiriöksi".

Sitten jäin miettimään, että miksi mun pitää olla yksin ja miksi se helpottaa oloani? Yksin ollessani rentoudun ja voin olla huoletta, koska en tunne muiden läsnäoloa ympärilläni. Terapeuttini kanssa ollaan puhuttu täydellisyyden tavoittelusta ja äärimmäisestä muiden miellyttämisestä, koska haluan, että muhun ollaan tyytyväisiä ystävänä, vaimona ja tyttärenä. Pyrkiessäni täydellisyyteen, erityisesti muiden silmissä, tukahdutan mun omat tunteeni, enkä silloin ole oma itseni tai sanoa asioita, joita oikeasti haluan sanoa.

Yksin ollessani mun ei tarvitse miettiä, että miten voisin olla parempi toiselle ihmiselle tai kuinka en varmastikaan tuota pettymystä. Yksin ollessani voin olla sinut itseni kanssa, tehdä asioita, joita itse haluan tehdä ja miettiä vain minua ja sitä, että mitä minä haluan.

2 kommenttia

  1. Mulla autto tollasiin fiiliksiin aina itku. Välillä kyllä ahdisti niin, ettei se itku edes tullut! Silloin halusin olla kanssa aina yksin ja saatoin kuunella jotain surullista biisiä jotta sen itkun saisi ulos ja se ahdistava tila purkautuisi sillä, eikä paniikilla. Ärsyttäviä juttuja. Toiv. sullakin pian helpottaisi! <3 jatkossa jos joskus pahoja kausia tuleekin, ne osaa jo helpommin käsitellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Sirpa. Kiitos kommentista <3 Musta tuntuu,että itken nykyään jo enemmän kuin tarpeeksi, mutta ehkä pitäisi silti vain antaa tunteiden tulla ilman sellaista filtteröintiä.

      Mun olo on kuitenkin huomattavasti parempi kuin puoli vuotta sitten ja uskon,että kaikesta tästä oppii jotain. Kuten sanoit, niin näitä kausia tulee ja toivon,että opin kaiken tämän myötä ymmärtämään tunteitani paremmin. :)

      Poista