Topin elämää 1.

Löysin Topista ilmoituksen Pyhän Birman liiton nettisivuilta ja otinkin pikimmiten yhteyttä kasvattajaan. Kävimme sähköpostikeskustelua, soittelimme ja pian parin päivän sisällä kävimme katsomassa kissaa kasvattajien kotona. Kasvattajilla oli kotonaan 4-5 kissaa (en ole edes aivan varma lukumäärästä) ja hieman huolestuin siitä, kuinka Topi sopeutuisi ainoaksi kissaksi varsinkin, kun on ollut jo vuoden melko suuressa "laumassa". Kasvattaja sanoi, että kissa tottuu aivan varmasti, jos sille on riittävästi seuraa sitten ihmisestä. Koko sen parin tunnin ajan, kun olimme kylässä kasvattajilla, Topi leikki kasvattajan kanssa viuhkamaisella kissanlelulla. Rakastuin Topin energisyyteen ja leikkimielisyyteen.



Topilla on tosiaan veli (nimeltään Obama) ja Obama oli jo luvattu siitoskissaksi. Topi on lemmikkitasoinen. Se ei minua haittaa, koska kissa tuli omaksi seuraksi ja iloksi. Ja sitä paitsi voi sitä silti puuhastella monia juttuja, vaikka näyttelyihin ei voisikaan viedä. :) 

Veljekset ovat niin samannäköisiä, etten ole varma kumpi on Topi. Veikkaisin kuitenkin oikeanpuoleista.


Ennen kissan kotiutumista ostoslistalla oli seuraavaa: kissan vessa + kissanhiekkaa, harja, kampa, kynsisakset, pesuaine, parafiiniöljy, 3 ruokakippoa, raapimapuun, kuivamuonaa, märkäruokaa, muutama lelu ja ties mitä muuta, jotka listasta unohdin. Ruuista on vielä sanottava sen verran, että on todella vaikea löytää oikeanlainen terveellinen dietti kissalle, kun monista jopa lemmikkitavarakauppoijen ruokien terveellisyydestä kiistellään. Luulen, että teen ruuista vielä oman postauksen jossain vaiheessa.

Juuri Royal Caninin ruokatuotteista ollaan montaa mieltä.

Vihdoin koitti se päivä, kun Topi saapui kotiin. Kasvattajat olivat todella ystävällisiä ja suostuivat tuomaan kissan meille, koska meillä ei ollut autoa käytössämme. Varovasti Topi tutki ymäristöään sillä välin, kun keskustelimme käytännönasioista. Oli hauska nähdä, kuinka joka ikinen sopukka piti tutkia tarkasti. Topi puski, kehräsi ja oli todella utelias heti valmiiksi. Ensimmäiset kaksi päivää se hakeutui koko ajan syliin, varmaankin turvaa etsien, koska ympäristö oli vielä tuntematon. Muutamana yönä se maukui ja mourusi, ehkä etsien muita kissoja, jotka jäivät kasvattajalle. Kasvattaja ilmoitti, että myös Topin veli valitti muutamana yönä. Onneksi kolmantena yönä, maukuminen alkoi vähenemään ja saimme nukkua (melko) rauhassa.


Ei kommentteja